Mutta miksei mitään siltikään tapahtunut? Samainen sensuuri pyörii edelleen ja voi hyvin, listaa ylläpitää edelleen KRP täysin yhtä epäpätevänä kuin ennenkin. Matti Nikin ylläpitämä lapsiporno.info sivusto on edelleen sensuurilistalla (tietokone.fi uutinen) ja Suvi Lindén toimii edelleen viestintäministerinä vaikka jo yli 14000 ihmistä on kirjoittanut nimensä addressiin, jossa vaaditaan Lindénin eroamista.

Myöskään Kokoomusta ei paina lainkaan, että heidän listoillaan toimiva Suvi Lindén on kovaa vauhtia tuomassa kaikki Kiinan “parhaat” puolet Suomeen. Luulisi, että demokratiassa kansalla olisi oikeus myös vaatia ministeriä eroamaan, eikä vain valita kansanedustajia. Mielestäni on käsittämätöntä että ulkoministeri joutuu eroamaan virastaan muutaman tekstiviestin takia, mutta viestintäministeri porskuttaa asemassaan siitä huolimatta, että hän hoitaa työnsä huonosti. Kanerva hoiti kuitenkin ulkoministerin pestinsä ilman, että siitä aiheutui samanlaista närää kuin Lindénin toiminnasta.

Miksi Suomalaiset aina vain antavat asian olla? Monissa maissa barrikadille noustaan paljon pienemmästäkin. Irtisanomisista, elintarvikkeiden hinnannoususta tai muusta vastaavasta kirvoitetaan jo suuria mielenosoituksia, mutta me suomalaiset vain toteamme että “näin se näköjään on” ja jatkamme elämäämme kengänkärkiä tuijotellen. Käsittämätöntä. Sensuroinnin vastustamisessa on kuitenkin kyse perustuslaillisista kysymyksistä ja sananvapauden rajoittamisesta, tämän pitäisi koskettaa meitä kaikkia ja herättää taisteluinto.

Edes lehdistöä ei kiinnosta. Oikeastaan ainoa media, joka on enää uutisoinut koko sensuurilistasta on Tietokone -lehti. Eikö poliitikkojen tekeminen enää anna aihetta kohuun, jos se ei liity Dolls -tanssityttöihin? Olemmeko me suomalaiset vain niin umpityhmiä, että annamme kenen vain “kansanedustajan” tehdä mitä haluaa, ja kiinnostumme kansanedustajien toiminnasta vasta kun samassa kuvassa on nuori ja hemaiseva tanssityttö? Ja tästäkin nousee todennäköisesti kohtu enimmäkseen kateudesta, kun Pentti Perusmies ei saa tekstiviestejä yhdeltäkään tanssitytöltä, joten ei ulkoministerilläkään pitäisi siihen olla oikeutta. Sillä ei ole väliä, minkälaisia päätöksiä eduskunta tekee oviensa sisällä, kunhan kenelläkään ei ole minihametta.

Toinen asia, josta on aivan pakko avautua, on kaksinaismoraalinen Veikkaus. Sen jälkeen kun ulkomainen vedonlyöntiyhtiö Ladbrokes sekä muutama pienempi vedonlyöntitoimisto alkoivat kampanjoida Suomessa Veikkauksen monopoliaseman kaatamisen puolesta, on Veikkaus ja sen kaksinaismoraalinen johto yllättäen löytänyt jostain moraalikäsityksen. Tänään Veikkaus on nostanut kaikkien peliensä ikärajan 18 vuoteen. Iltalehden artikkelin mukaan “Veikkaus haluaa ikärajalla ennakoida ja minimoida pelaamisesta mahdollisesti aiheutuvia haittoja.”. Tämä nyt on suurinta hevonpaskaa vähään aikaan. Ainoa todellinen syy siihen, miksi Veikkaus rajoittaa alaikäisten pelaamista on se, että ulkomaiset yhtiöt käyttivät 15 vuoden ikärajaa yhtenä tärkeimmistä argumenteista Veikkausta vastaan valittaessaan Suomen valtion ja Veikkauksen toiminnasta mm. EU tuomioistuimeen.

Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa?

Ensimmäisenä ongelmana lienee se, että työpaikkoja ei tällä hetkellä tunnu kaikille riittävän. Lomautettuja ja työttömiä piisaa, ja läheskään kaikille ei nytkään saada uusia työpaikkoja tilalle. Tämä ongelma ei ratkea tuomalla ulkomailta uutta työvoimaa ennen kuin nykyisten suomalaisten työllisyys on saatu ratkaistua.

Tällä hetkellä, maahanmuuttajien asemasta, olisi kaksi sektoria joita voitaisiin tukea enemmän, ja tämä raha voitaisiin vaikkapa ottaa maahanmuuttajiin varatusta budjetista. Huomatkaa nyt, että mielipiteeni käsittelee kansantaloudellista tilannetta, eikä sen tarkoitus ole olla missään määrin rasistinen. Joka tapauksessa, valtiovalta voisi maahanmuuton asemasta alkaa tukea yrittäjyyttä ja vanhemmuutta.

Yrittäjyyden tukeminen voisi tuoda jo melko lyhyelläkin tähtäimellä lisää työpaikkoja ja tarjota näille Pellervon kaipaamille veronmaksajille työpaikan, joka taas mahdollistaisi veronmaksun. Tänä päivänä yrittämisestä on tehty suhteellisen vaativaa, ja monet jättävät hyvätkin ideat toteuttamatta koska yrittäjyys ei ole helppo tai turvallinen vaihtoehto. Tietenkään yrittäjyys ei saakaan olla liian helppoa, mutta lisää tukea se kyllä vaatisi.

Vanhemmuuden tukeminen puolestaan toisi lisää “tulevaisuuden veronmaksajia”. Tänä päivänä myöskään vanhemmuus ei ole suoranaista ruusuilla tanssimista, vaan erityisesti äidin riskit jäädä taloudellisesti hyvin ahtaalle ovat heikot. Vanhemmuuden kuluista ja taloudellisista häviöistä vastaa suurimmaksi osaksi lapsen äiti sekä hänen työnantajansa, kun taas lapsen isän työnantaja ei oikeastaan edes huomaa työntekijänsä lapsen saamista. Muutaman viikon vanhempainvapaa ei normaalisti vaadi työnantajalta sen suurempia järjestelyitä, sijaisten palkkaamista tai ylimääräisiä kustannuksia. Myös erotilanteissa yksinhuoltajaksi päätyy normaalisti lapsen äiti, kun taas lapsen isä pääsee asiasta muutaman sadan euron kuukausikorvauksella. Tämä ei varmastikaan äiti-kanditaatteja paljoakaan motivoi.

Tässä olisi myös oivallinen vaihtoehto nokkelien “Lähetetään somaliystävämme takaisin kotiin” -yhteisöjen korvikkeeksi, eli maahanmuuttajien tarvettahan voidaan vähentää helposti lisääntymällä. Kaiken muun lisäksi prosessi on vieläpä hauskempikin kuin pään kaljuksi ajelu ja valkoiseen huppuun sonnustautuminen.

Tämä on malliesimerkki siitä, mitä mainonnassa kaivataan lisää: Oivalluksia.

Pitkällisen (ja turhauttavan) Googlaamisen jälkeen päädyin käyttämään FlashPageFlip Free versiota. Lopputulos on ihan toimiva, joskin toiminnot (kuten zoomaus) ovat hyvin rajalliset, tarkkuus melko kehno ja työstäminen “hankalaa”. Pdf piti käyttää Photoshopin läpi, jotta jokaisesta sivusta saisi oman jpg tiedostonsa. Lopputuloksen voi nähdä täällä.

Aikani Googlattuani löysin myös mielenkiintoisen vaihtoehdon, nimeltä Yudu. Tämä sivusto tarjoaa sinulle saman palvelun maksutta ja automaattisesti. Flash lehti kuitenkin julkaistaan Yudu.com palvelimella, ei omalla sivustollasi. Lopputuloksen samasta esitteestä voi nähdä täällä.

Yudu.com versio vaikuttaa melko toimivalta, ei sisällä ylimääräisiä mainoksia (tästä yllätyin) eikä tarjoa vaihtoehtoista luettavaa. Vain ikkunan vasemmassa yläkulmassa olevasta Yudu -logosta pääsee Yudu.com pääsivulle ja etsimään muuta luettavaa.

Seuraavaksi tulen tutkailemaan tarkemmin Yudu.com palvelua, kunhan saan tunnuksen rekisteröityä. En ole vielä selvillä, voinko muokata käyttöliittymän ulkoasua rekisteröityneenä käyttäjänä, vai onko Yudu palvelussa vain yksi käyttöliittymän ulkoasu-, keili- ja värivaihtoehto käytettävissä.

PÄIVITYS

Yudu.com tarjoaa mahdollisuuden päivittää tunnuksensa maksulliseen versioon, jolloin oman julkaisunsa ulkoasua pääsee hiomaan edelleen. Maksullisessa versiossa voi vaikuttaa julkaisun taustaväriin, lisätä julkaisuun videoita ja musiikkia, lisätä linkkejä kotisivuille sekä muuten ehostaa julkaisua.

Maksullinen versio maksaa £ 99 (noin 106 eur) vuodessa.

Maksullisen version käyttäjät voivat myös ladata palveluun myytävää sisältöä. Voit esimerkiksi julkaista kirjan Yudu.com palvelun kautta, määrätä sille hinnan ja jäädä odottamaan myyntivoittoja.

En ole vielä Googlen kehitysblogia vilkaissut, mutta itseäni häiritsee logon päivittäminen uuteen ilman minkään valtakunnan tiedoitetta asiasta. Tosin Googlella on yleisesti ollut tapana käyttää sivustollaan sangen vaihtelevia versioita logoistaan, joten tämä voi myös olla vaikkapa st. Patrick’s dayn johdosta tuunattu logo. Tosin Googlella tuunattua logoa klikkaamalla sai ajettua Google haun logon teemasta, mutta Youtuben vihreä logo johtaa vain Youtuben etusivulle, eikä anna mitään hakutuloksia teemaan liittyen.

Hämmentävää.

minä: Moi, siis anteeksi mistä soititkaan?

myyjä: Täältä Suomen muminaa muminaa luettelosta. Olisiko hetki aikaa?

minä: No kaipa sitä aina hetki on, kerro vain.

myyjä: Teillä on ollut yrityksen tiedot täällä luettelossa, ja tarkistettaisiin ne nyt ensi vuotta varten kohdalleen.

minä: Siis tämä on joku maksullinen netissä toimiva yritysluettelo vai?

myyjä: Ei, tämä on ihan ilmainen hakemisto. Käydään nämä tiedot läpi.

minä: Tiedot on varmasti ihan samat kuin vuosi sittenkin, ei olla muutettu mihinkään.

myyjä: Eli osoite on tämä esimerkkikuja 13, Espoossa?

minä: Jep, paikkansa pitää.

myyjä: Ja numero on tämä 09 123 456?

minä: Kyllä, siihenhän sinä juuri soititkin.

myyjä: Ja faksi on tämä 09 123 456?

minä: Joo myös faksinumero on ennallaan.

myyjä: Onko teillä kotisivuja?

minä: Joo, www.firmannimi.fi löytyy.

myyjä: Selvä, entä onko sähköpostiosoitetta?

minä: Se voidaan jättää pois, roskapostia sieltä vain tulee sen jälkeen.

myyjä: Selvä, nämä tiedot on tässä sitten kunnossa.

minä: Hyvä homma.

myyjä: Nämä tiedot päivittyy heti ja lasku tulee sitten postitse teille.

minä: Siis mikä helvetin lasku, tämänhän piti olla ilmainen palvelu?

myyjä: Niin se on käyttäjille ihan ilmainen ja perustiedot on teillekin ihan ilmaiset.

minä: No mitkä helvetin tiedot nämä nyt sitten oli ja sanoinko tilaavani jotain vai?

myyjä: No perustiedot on yrityksen nimi ja kaupunki, sitten osoite maksaa 40 euroa lisää ja kotisivujen osoite 90 euroa. Kun kotisivut on tuolla listalla niin ne nousee Googlessakin sitten paljon paremmin esille. Ja tätä kautta saatte paljon kävijöitä kotisivuillenne kuitenkin.

minä: No ei kyllä tasan makseta mistään luettelonäkyvyydestä.

myyjä: Mutta eikös juuri käyty läpi nämä tiedot, että ne olisi hyvä olla esillä?

minä: No ei me oikeasti kaivata asiakkaita, niistä on vain harmia. Voitteko olla jatkossa soittelematta?

myyjä: Jos tehdään niin, että soittelen kuukauden päästä ja kyselen uudelleen asiaa?

minä: Enkö juuri sanonut, että voitko olla soittelematta? Se käsitti myös ensi kuukauden.

myyjä: Selvä, jos sitten katsotaan vasta ensi vuonna uudelleen nämä tiedot.

minä: Voithan sinä sitten soitella mutta ei niitä kyllä oteta jatkossakaan.

myyjä: Olisiko siellä yrityksessä jotakuta muuta joka päättää näistä markkinointiasioista jolle voisi tätä asiaa esittää?

minä: No minä päätän täällä yrityksessä näistä markkinontiasioista, eikä kukaan muu täältä kyllä aivan varmasti tilaa näitä tietoja yhtenekään luetteloon.

myyjä: No minä palaan sitten vasta vuoden päästä asiaan. Kiitos ja hyvää päivään jatkoa.

minä: Voisit kyllä olla palaamatta, oikein hyvää päivänjatkoa vain itsellesikin.

Onkin pöyristyttävää, että Yle tarvitsee jatkuvasti lisää tuloja, jotka peritään valtion tuilla sekä TV-lupamaksuilla ja samaan aikaan se jakaa uutisiaan, joilla muuten voitaisiin rahastaa, ilmaiseksi. Mielestäni olisi huomattavasti järkevämpää laittaa yritykset, jotka oikeasti tarvitsevat tätä uutissisältöä omille mediapaikoilleen, maksamaan uutisista ja lopettaa kuluttajien rahastaminen tv-lupamaksulla, joka ei anna juuri mitään vastinetta rahoille.

Ainakin minua raivostuttaa tuo inha kaksoislaskutus television katsomisista, ensin joudun maksamaan TV-lupaa saadakseni mahdollisuuden katsoa muutamaa roskakanavaa, ja sitten joudun maksamaan uudelleen kanavista joita oikeasti katson, eli mainosrahoitteisia kanavia ja maksutelevisiota. Mainosrahoitteisille kanaville maksan tietysti lahjoittamalla yli 10% television katsomiseen käyttämästäni ajasta televisioyhtiölle, joka myy tämän ajan eteenpäin mainostajille.

En vain jaksa käsittää tätä Suomen valtion monopolilinjaa alalla kuin alalla. Vedonlyönti ja uhkapelit ovat suht onnettomien valtionyritysten takana, ja ne pysyvät hengissä vain kiristämällä lainsäädäntöä, eivät tarjoamalla kilpailukykyistä palvelua. Ja aivan sama asia pätee televisioon. Jos Yle joutuisi kilpailemaan rehellisesti muiden tv-ohjelmatarjoajien kanssa, se tipahtaisi markkinoilta parissa kuukaudessa.

Alkon suhteenkin monopoliasema kaipaisi hieman höllentämistä, mutta tällä alalla asian vielä jotenkin ymmärtää.

Olisiko liikaa pyydetty, että valtion omistamien yritysten johtoon hankittaisiin johtajat, jotka tekisivät näistä yrityksistä kilpailukykyisiä? Kyllähän Suomesta kuitenkin päteviäkin johtajia löytyisi.

www.pokeri.fi sivustoa odotellessa…

“Sähköisessä laskutuksessa on paljon tehtävää. On monia keinoja, joilla verkkolaskutusta voidaan edistää. Kannustimeksi voi käyttää porkkanaa ja keppiä. Valtion puolelta on mahdollista löytyä jonkinlaista porkkanaa valtion asioinnissa”, sanoi Lindén.

Itse saan valtaosan laskuistani suoraan Itellan tarjoamaan “Netposti” -palveluun. Palvelu on teknisesti erittäin hyvä, ja ihmettelen ettei sitä ole laajemmin mainostettu ja miksei se ole yleistynyt enempää.

Käyttö on nopeaa ja vaivatonta, varsinkin jos laskuttaja viitsii nähdä sen vaivan, että lisää pdf-muotoisen laskun liitteeksi myös sähköisen viivakoodin, jolloin pääsen suoraan Nordean verkkopankkiin maksamaan laskun. Osa laskuttajista ei kuitenkaan viitsi nähdä tätä vaivaa, jolloin viitteet joutuu näpyttelemään käsin, ja tämä alkaakin olla jo hitaampaa.

Ymmärtääkseni Itella on tehnyt NetPostiin siirtymisen laskuttajalle erittäin helpoksi, joten en jaksa käsittää miksei laskuttaja tee tätä pientä toimenpidettä ja lisää näitä tunnistetietoja sähköisen kirjeen liitteeksi.