Elämän arkipuoli

Ensin ajattelin että se on iso vitsi, sitten ohjelman lanseeraus vain suututti, mutta kun asiaa oikein miettii, Nelonen voi hyvinkin olla osunut kultasuoneen.

Tarkoitan tällä tietysti ohjelmaa Mikkosten Maailma, joka starttaa Nelosella ylihuomenna eli sunnuntaina 8.3. kello 19.00. Oma mielipiteeni on se, että katson mielummin vaikka lauantaina kolme jaksoa Kaikki rakastavat Raymondia -sarjaa putkee (Nelonen, 7.3., 13.00-14.30).

Mutta ohjelma sai suuren julkisuuden Nina Mikkosen paljastettua julkisesti ajatusmaailmaansa Ylen Aamu-tv ohjelmassa tammikuussa. Kaikki tietävät nyt Nina Mikkosen, ja lähes kaikki myös vihaavat Nina Mikkosta. Nelosen uuden ohjelman markkinointi on siis hoitunut hyvin pitkälle jo pelkän puskaradion avulla.

Ohjelma tarjoaa myös katsojille mahdollisuuden äänestää ohjelmaa lopetettavaksi, mutta jää nähtäväksi onko tällä oikeaa vaikutusta, vai jatkuuko ohjelma joka tapauksessa. Mielenkiintoista on myös nähdä, haluavatko ihmiset tämän ohjelman oikeasti pois ruudusta. Vaikka Mikkosia (niin ihmisinä kuin ohjelmana) vihattaisiinkin, ihmiset kaipaavat aina sosiaalipornoa, ja sitä tästä ohjelmasta ei varmasti tule puuttumaan. Ihmiset massaolentoina tarvitsevat myös yhteisiä vihan kohteita, ja tällä saralla Nina Mikkonen kunnostautuu. Ja eipä Timo T.A.llakaan suurta fanijoukkoa varmaan tule olemaan.

Jatkuipa ohjelma tai ei, Nelonen onnistui rakentamaan itselleen nopealla varoitusajalla ohjelman joka saa varmasti huomiota.

Itse jännitän sitä, kuka suostuu lähtemään tämän ohjelman mainoskatkoille mainostajaksi. Ainakin olutmerkille tämä olisi hyvä sauma mainostaa, todennäköisesti ohjelman katsominen saa paatuneemmankin tositv-katsojan miettimään vähintään pienten sunnuntaikännien riipaisemista.

Olen jo useampaan otteeseen ihmetellyt Koneboxin mainontaa, ja nyt Konebox edes yrittää mainostaa tuotteilla. En jaksa uusia kaikkia aiempia kirjoituksiani kyseisestä verkkokaupasta, joten aiemmat kirjoitukseni voi lukea vaikkapa kyseisellä tagilla etsimällä.

Pitkään ihmettelin, miksi Koneboxin mainonnassa esitetään vain satunnaisia 99 -loppuisia hintoja ilman mitään viitettä tuotteeseen, jolla oikeasti olisi halpa hinta. Nytpä Konebox pyörittääkin Iltalehti.fi -sivustolla mainosbanneria, jossa samainen ärsyttävä leikkirobotti työntelee laatikoita joissa on kuvia ihan oikeista tuotteista.

Vielä tästä olisi matkaa siihen, että joku viitsisi tälle Flash -bannerille tehdä tietokantahaun, joka esittäisi ihan oikean yksilöidyn tuotteen ja siihen liittyvän hinnan, mutta ainakin Keskolla ollaan jo uskottu ettei kuluttajia kiinnosta mainonta jossa luvataan edullisia hintoja ilman, että näitä hintoja oikeasti esitellään.

Ehkäpä kun Keskon markkinoinnissa tarpeeksi kauan harjoitellaan, joku oikeasti hoksaa liittää nämä tiedot toisiinsa. Ehkä jonain päivänä näemme vielä Koneboxin myyvän ihan oikeaa yksittäistä tuotetta edulliseen hintaan, mutta siihen asti voimme ihmetellä näitä omituisia animaatioita jotka tuovat mieleen japanilaisen animaatiosarjan mainoksen.

Vertailin juuri hintoja netissä, ja sain selville että käytössämme olevat ruokalautaset maksavat 15,90 euroa kappaleelta. Kännykkäni hinta puolestaan on 409,90 euroa (kertoo Vertaa.fi). Miksi kuitenkin lautasia käsitellään kuin silkkihansikkain, ne asetellaan kaappiin yksitellen, niitä varotaan naarmuttamasta haarukalla ja veitsellä ja ne asetetaan pöydälle varoen.

Kännykän voi huoletta tipauttaa pöydälle, heittää taskuun avainten naarmutettavaksi tai sen kulman voi kopauttaa työpöydälle. Kännykän pinnassa voi olla huoletta muutama naarmu, mutta lautasen tulee olla priimakunnossa. Kuitenkin, yhden kännykän hinnalla ostaisi 25 samanlaista lautasta, ja kännykän elinkaari on muutenkin lyhyempi. Lautaset saavat luvan kestää 5-10 vuotta, kännykkä täytyy päivittää viimeistään kahden vuoden kuluttua.

Kun lautanen hajoaa, siitä nousee metakka. Se on heti korvattava uudella ja sitä kohdeltiin huolimattomasti, koska ei lautanen voi hajota ellei sitä kohtele huolimattomasti. Lautanen kuitenkin on posliinia, kännykkä metallikuorinen. Luulisi että posliini hajoaisi huomattavasti helpommin, joten tämän ei pitäisi olla mikään ihme. Kun kännykkä hajoaa, ostetaan tyynen rauhallisesti uusi ilman suurempaa meteliä.

Käsittämätöntä, sanon minä.

Kun Suomi nyt virallisesti on lamaantunut, tai taantunut, tai muuten taloustilanne on hyytynyt, ovat monet yritykset leikanneet markkinointia rajusti. Monet siirtyvät kalliimmista medioista edullisempiin, karsivat ilmoituskokoja ja harventavat ilmoitusten määrää.

Kun yrityksen talous tiukkenee, leikataan luonnollisesti markkinoinnin budjettia. Moni markkinointia arpova päättäjä tekeekin tässä ratkaisevan virheen, ja pyrkii saamaan saman määrän lehti-ilmoituksia pienemmällä rahalla. Tämä johtaa väistämättä siihen, että mediavalinnat kallistuvat edullisempiin lehtiin, joka ei välttämättä ole oikea ratkaisu. Nyt tämä päättäjä tekee ilmoitusvaraukset vuodelle 2009 ja toimittaa sitten mainostoimistolle listan varauksista ja tilaa aineistot näihin ilmoitustiloihin. Give-away krääsästä, esitteistä ja muusta “konkreettisemmasta” karsitaan, jotta budjetti riittää medianäkyvyyteen.

Mitäpä jos yrityspäättäjä pitäisikin mainonnan osalta hiljaisemman vuoden, ja panostaisi enemmän vaikkapa asiakkaiden muistamiseen, tai jälleenmyyjien sitouttamiseen? Leikkaamalla medianäkyvyyden vaikkapa puoleen, tai edes kolmasosan pois, jää budjetista normaalisti hyvin rahaa jonka voi käyttää tällaiseen tarkoitukseen. Todennäköisesti tämä ei näkyisi myynnissä ainakaan merkittävänä laskuna, mutta jos yritykselläsi on jälleenmyyjiä, tämä loisi pitkäksi aikaa lämpimät suhteet liiketoimintaasi tukevaan myyjään.

Kun kaikki yritykset säästävät kuluissa, valtaosa karsii juuri tästä jälleenmyyjälle lähetettävästä sälästä, jota jälleenmyyjä käyttää myyntinsä tukena. Kun tänä vuonna yksi päämies toimittaakin jälleenmyyjälle reilumman satsin markkinointimateriaalia, voi olla varma että seuraavina muutamana vuonna tämä jälleenmyyjä muistetaan juuri tämän merkin edustajana. Ja todennäköisesti myös jälleenmyyjä muistaa sinut päämiehenä, joka jaksoi luottaa tähän jälleenmyyjään vaikeina aikoina.

Tällaisina aikoina ei myöskään pitäisi karsia mainoseuroja mainostoimistolle varatusta osuudesta ja kuvitella pystyvänsä itse samaan. Todennäköisesti mainostoimistoa kannattaisi enintään vaihtaa parempaan, ei edullisempaan. Parhaan tuloksen saat todennäköisesti hankkimalla mainostoimiston yhteyshenkilöksi ihmisen, joka on jo nähnyt yhden laman. Nämä ihmiset muistavat varmasti miten silloin saavutettiin menestystä - he ovat nähneet 90-luvun alun sankaritarinat ja olleet, jos ei toteuttamassa niitä, ainakin ammentamassa oppia niistä. Mainostoimisto myös kertoo sinulle, miten tavoitat oikeat kontaktit, mitkä arvot vetoavat heihin tänä vuonna ja miten saat pienemmällä budjetilla parhaan mahdollisen hyödyn.

Valitettavasti aivan liian moni mainonnasta päättävä henkilö kuvittelee osaavansa mainostoimistojen työn paremmin kuin toimisto itse. Eihän näitä toimistoja olisi jos tilanne olisi näin. Taloudellisesti vaikeina aikoina yhteistyökumppaniverkostojen merkitys korostuu, ja todennäköisesti myös sinulle itsellesi vähitellen valkenee miksi maksat mainostoimistolle.

Tämä ei tarokita tietenkään kaikkia mainostoimistoja, itse en pidä noin puolesta Suomen mainostoimistoista jotka kuvittelevat mainostoimiston tärkeimmän tehtävän olevan leiskaaminen. Ei, ei ja vielä kerran EI! Mainostoimisto on mainsotajan tärkein yhteistyökumppani, ei mainostajan assari joka piirtää ilmoituksen puhtaaksi.

Lehti-ilmoituksia kauppaaviin myyjiin sinun ei pitäisi luottaa, mainostoimiston mediavalintoihin pitäisi. Miksi kuitenkin enimmäkseen tehdään juuri päinvastoin? Luotetaan lehti-ilmoitusmyyjään, joka kertoo kuinka paljon ihmisiä tavoitat hänen lehdellään, mutta ei uskota kun mainostoimisto antaa ehdotuksensa mainoseurojen jakamiseksi? Ehkä siksi, että lehti-ilmoitusta kauppaava myyjä todennäköisesti liioittelee ja lupaa enemmän kuin toteuttaa, kun taas mainostoimisto jolla ei ole juurikaan suurempaa intressiä myydä yhtä lehteä kuin toista kertoo sinulle totuudenmukaisemman version asiasta.

Lama loppuu aikanaan, ja ne yritykset jotka nyt pelaavat korttinsa hyvin selviävät siitä. Ne yritykset myös saavat jotain aivan erityislaatuista - pitkäaikaisia kumppanuussuhteita jotka kumpuavat niistä valinnoista joita tiukkoina aikoina on tehty. Taloustaantuman aikana hankittu asiakas kertoo mainostoimistolle sen, että asiakas luottaa mainostoimistoon. Tätä ei kerro kasvukautena hankittu yritys, joka tulee asiakkaaksi koska budjetissa on vielä ylijäämää ja hylkää sitten toimiston ensimmäisenä, kun mainosbudjettia aletaan leikata.

Hyvää laman jatkoa kaikille!

Iltalehti uutisoi Suvi Lindénin ihmettelevän, miksi Lex Nokiaa vastustetaan maalailemalla teoreettisia kauhuskenaarioita siitä, mitä laki voi pahimmillaan tarkoittaa.

Lindénin mukaan Lex Nokia -asiassa on tehty “kärpäsestä härkänen piirtelemällä teoreettisia kauhukuvia”.

Hämmästyttävää, että Lindén vielä kehtaa nettisensuurikeskustelujen jälkeen hämmästellä, että hänen ajamiaan lakeja arvostellaan “teoreettisilla kauhukuvilla”. Eikös tässä nettisensuurikohussa käynyt juuri niin, että ensin Lindén ajoi lakia ja vakuutteli ettei nettisensuurista mitään haittaa ole ja sitä käytetään vain lapsipornon kitkemiseen, vaan kuinkas sitten kävikään? Nettisensuuria halutaan nyt kattamaan myös ulkomaiset vedonlyönti- ja kasinosivustot, rahaliikennettä näille palveluille yritetään blokata ja edelleen ilmeisesti lapsien edun nimissä? Vai kansanterveyden?

Ehdotan perustettavaksi hyväntekeväisyysjärjestöä, joka keräisi rahaa Suvi Lindénin yhdensuuntaiseen lentolippuun Kiinaan, siellä varmasti kaivattaisiin uutta pätevää sensuurin kannattajaa valtion palvelukseen. Myös Keskusrikospoliisissa muutama henkilö voitaisiin passittaa samalle lennolle, jos rahankeräys tuottee tarpeeksi tulosta, ja uskon että se tuottaa. Siellä voi sensuurinappia painaa vähän löyhemmin perustein, eikä tarvitse pelätä kritiikkiä. Ainakin allekirjoittanut on valmis osallistumaan tähän keräykseen vaikka vähän suuremmallakin panostuksella.

Suojelkaa lapsia, sensuroikaa Suvi Lindén. Ethän halua lapsiesi joutuvan elämään valtiossa jossa Lindén vaikuttaa Eduskunnassa?

Ja miksei kansaa edustava Lindén kuuntele kansan tahtoa? Kovin moni, jos kukaan, ei varmaan jäisi ikävöimään Lindéniä pidempiaikaisen Kiinanmatkan aikana.

Mainonnassa on aina olennaista tehdä ilmoituksesta mieleenpainuva, helposti tunnistettava ja tehokas. Nähdäkseni tämä ilmiö kulkee nimella Brandin rakennus. Hyvä brandi syntyy pitkällä aikavälillä, mutta samalla se on kuin rahan laittamista pankkiin. Mitä tunnetumpi brandi, sitä pienemmillä mainoseuroilla pääset vaikkapa ilmoitustilaa varatessasi. Tai TV-mainoksessa. Jos yritys, joka mainostaa tuotetta on tuntematon, tarvitaan ylimääräisiä palstamillejä tai sekunteja yritystietojen kertomiseen, mutta jos logo kertoo sinulle kaiken, on asia sillä ratkaistu. Liitän tähän viereen logon, ja oletan että jokainen osaa tämän logon perusteella suunnata yrityksen kotisivuille, eikö osaakin?

Tämä logo on myös äärimmäisen yksinkertainen, siinä esiintyvä objekti on yrityksen nimi, se toimii yksivärisenä lähes kaikilla väreillä. Silti se on uniikki, erottuva, mieleenpainuva ja jopa tyylikäs. Voisi sanoa että se on täydellinen.

Toinen logo, josta olen aina pitänyt, on tässä liitteenä. Siinä käytetään rohkeammin värejä, se on erottuva, se ei kerro mitään ja se toimii lähes alalla kuin alalla. Jos et tiedä mistä on kyse, sinulla ei ole mitään toivoa. Jos tiedät mistä on kyse, tunnistat sen hetkessä.

Kyseessä on Aina Groupin logo, jota on lanseerattu niin jääkiekon SM-liigassa, messuilla kuin lehtimainonnallakin. Silti se jättää monet kylmäksi, ihmettelemään mistä on kyse.

Tokihan brandi on paljon muutakin kuin vain logo. Se on ilmoituksen yleinen ilme, rakenne, fonttivalinta tai värimaailma. Tunnistatko viereisestä tekstistä, kuka on ilmoittajana? Tällä konsernilla on yksi fontti, joka toistuu kaikkialla. Konsernilta löytyy myös toistasataa sivua ohjeistusta siitä, miten yrityksen ilmettä rakennetaan ja miten graafista ohjeistusta on noudatettava ja sovellettava. Tämä on oikea mainossuunnittelijan painajainen, luovuus tapetaan ennen kuin se ehtii alkaakaan. Avaat vain InDesignin ja kaivat esiin graafisen ohjeen. Tämän jälkeen sinun on vain noudatettava seikkaperäisiä ohjeita ja sinulla on valmis mainos. Helppoa kuin mikä. Mutta varmasti toimivaa.

Voisin jäädä spekuloimaan tätä vaikka koko päiväksi, mutta kello yhdeksän palaveri alkaa lähestyä, joten tähän on pakko pitää tauko.

Tosiaan, nuo brandit löydät kotisivuilta www.apple.com / www.aina.fi / www.gemoney.fi jos et itse keksinyt.

Ajattelin kirjoittaa nettisensuurista hieman aiemmasta poikkeavasta näkökulmasta. Huomaattehan, että tämä kirjoitus ei edusta allekirjoittaneen mielipiteitä asiasta, vaan on enemmänkin spekulointia asiasta.

Internet tuli puun takaa ja siellä vallitsi anarkia

Kukaan meistä ei varmaankaan ollut varautunut Internetin tuloon. Kukaan ei oikeastaan tiennyt, kuka asioista netissä päättää, kuka on vastuussa mistäkin ja minkä maan lainsäädäntöä noudatetaan. Jos Suomen kansalainen avaa internetsivuston, joka on kohdistettu saksalaisille käyttäjille, palvelimet sijaitsevat Australiassa ja sivustoa mainostetaan enimmäkseen Yhdysvaltalaisilla verkkosivuilla sekä Espanjassa julkaistavan (joskin Saksaan jaettavan) lehden sivuilla printtimainoksena. Tästä voi jo nopeasti tehdä yhteenvedon, että kaikki toiminta on hajautettu useaan maahan, jopa useampaan maanosaan. Ja aivan erityisesti, usean eri lainsäädännön piiriin. Koska monet “kyseenalaiset” sivustot sijoitetaan useimmiten maihin, joissa on sivuston teeman kannalta löyhempi lainsäädäntö, voi kuka vain käytännössä julkaista netissä lähes mitä tahansa.

Ongelmaksi asia muodostui, kun perinteinen lainsäädäntö laahasi pahasti perässä. Allekirjoittaneen pöydällä lojuva kirja otsikolla “Verkkokauppaoikeus” on oikeastaan kooste erilaisista viestintä- ja postimyyntilainsäädännöistä, ja monesta kohden on myös helppo huomata ettei lakia ole oikeasti uudistettu kattamaan myös nykyaikaista tietoyhteiskuntaa ja sen ilmiöitä.

Anarkia ei voi vallita ikuisesti

Jossain vaiheessa tajuttiin, että netistä löytyy herjaavaa materiaalia lähes kaikkia julkisuuden henkilöitä vastaan, pomminteko-ohjeita jotka johtivat vaikkapa Myyrmäen kauppakeskuksen pommiräjähdyksen kaltaisiin ilmiöihin, rasistisia yhteisöjä, piraattikopioita ja taas lisää piraattikopioita, lääkeväärennöksiä, tekijänoikeusrikkomuksia, laitonta uhkapeliä, pyramidihuijauksia sekä paljon muuta jos ei laitonta, niin ainakin kyseenalaista sisältöä.

Oikeuksien omistajat, loukatuiksi tulleet sekä viranomaiset aloittivat kukin tahollaan epätoivoisen taistelun oikeuksiensa sekä lain ylläpitämisen puolesta. Oikeussaleissa ympäri maailman on tapeltu piraattikopioiden levittämisestä, dvd-kopiosuojauksen murtamisesta, tyttöystävän alastonkuvien julkaisusta ja Nigeriaan lähetetyistä dollareista. Joissain tapauksissa “rikollinen” sai taakseen sananvapauden puolestapuhujajärjestöjä, joille tärkeämpää oli oman valtionsa sananvapaus kuin oikeudenmukaisuus - eikä heitä oikeastaan siitä voi syyttää, koska tämän asian vuoksi nämä yhdistykset olivat olemassa. Edelleen näitä oikeudenkäyntejä käydään ympäri maailman, ja edelleen lainsäädäntö on epäselvä. Kukaan ei tiedä mitä lakia soveltaa, ja jokainen oikeuslaitos tulkitsee asioita eri tavalla.

Järeät aseet kaivettiin esiin

Liikenne- ja viestintäministeriö (jolle Etelä-Amerikassa sijaitseva lapsipornosivusto on tärkeämpää kuin Valtatie 51:n asfalttipinta) keksi nerokkaan tavan päästä lopultakin voitolle tässä anarkistisessa valtakunnassa, jossa ylintä päätäntävaltaa käyttävät nimipalvelinten ylläpitäjät. Ministeriö keksi sensuurin. Ehkäpä koulutusmatkalla Kiinassa, tiedä häntä missä. Joka tapauksessa lista kehitettiin, sitä vastustettiin mutta se ajettiin läpi kauniilla ajatuksilla - lapsipornon kitkemisellä. Eihän kukaan oikeastaan voi vastustaa lakia, jolla vastustetaan lapsipornoa.

Oikeastihan tällä ei saavutettu mitään, lapsiporno ei ole suuren yleisön viihdykettä, vaan hyvin pienien piirien (sairas) harrastus. Ja näissä pienissä piireissä tieto saadaan kyllä välitettyä, tavalla tai toisella. Mutta pitääkö äskeinen väittämäni paikkansa? Tällä ei saavutettu mitään? Saavutettiinhan tällä, huomattavasti enemmän kuin ensin uskottiinkaan. Nythän meillä on suuren maailman tyyliin valtiovallan ylläpitämä järjestelmä sensuuriin. Ihan kuin Kiinassa, natsi-saksassa ja muissa suurvalloissakin. Meillä on Keskusrikospoliisi joka voi nappia painamalla sulkea meiltä pääsyn haluamalleen nettisivulle, ja turvallisuuden nimissä tämä lista on vieläpä salainen.

Nyt meidän on helppoa laajentaa listaa pidemmälle, vaikkapa kohuttuun nettipokeriin. Pokeri jos mikä on kaiken pahan alku ja juuri (ja edelleen suurempi ongelma Liikenne- ja viestintäministeriölle kuin Valtatie 51:n asfalttipinta). Meillä on myös Suvi Lindén, joka vuosi sitten vakuutti että sensurointi on vain lapsipornon kitkemiseksi. Tästä tosin saamme syyttää itseämme, Suvi Lindén on jo kerran saatu ulos eduskunnasta, joten omaa tyhmyyttämme kun takaisin äänestimme.

Joka tapauksessa olemassaolevaa lainsäädäntöä sensuurista on huomattavasti helpompaa laajentaa eteenpäin, kun ollaan ensin saatu aikaiseksi laki tästä sensuroinnista.

Internet on nyt kuten sen pitäisikin

Onko sensuroitu Internet juuri sitä mitä sen pitäisikin olla? Mehän kuitenkin olemme Suomen kansalaisia, joten Suomen lakien mukaisestihan meidän pitäisikin toimia. Ehkäpä olemme vain tottuneet liian hyvään, kun meille on annettu rajaton pääsy palveluihin, joita valtiovalta ei olisi alun perinkään meille suonut. Jos kaikki olisivat olleet varautuneet nettiin ja siihen, mitä kaikkea se voi meille tarjota, ehkä olisimme saaneet sensuurilistat alusta alkaen käyttöön eikä niistä olisi myöskään mukistu, koska ne olisivat aina olleet.

Toisaalta, kun matkustan ulkomaille, vaikkapa Lontooseen, ei KRP ole estämässä minua astumasta sisään vaikkapa Ladbrokesin vedonlyöntipisteeseen, joten miksi minulta pitäisi estää siellä asioiminen netin kautta? Voinko kuitenkin puhelimitse soittaa ja laittaa vedon, vai pitäisiköhän sensuurilista laajentaa myös puhelinnumeroihin? Tosin olisi aika vaikea perustella tämä, estämällä pääsy ulkomaisiin lapsiseksipuhelinpalveluihin.

Allekirjoittanut ei tosin hyväksy Internetin sensurointia, ja on kiitollinen että meillä on Matti Nikin tai Effin kaltaisia sananvapauden puolestapuhujia, jotka jaksavat tehdä arvokasta työtä oikeuksiemme puolesta.

Olen muutamassa viimeaikaisessa viestissäni spekuloinut Googlea, sen palveluita ja asemaa markkinoilla. Nyt Tietokone -lehti uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan Google olisikin helposti syrjäytettävissä ja vain harva käyttää Googlea ainoana hakukoneena.

Löytyykö todellakin netin normaalikäyttäjistä ihmisiä, jotka etsivät tietoa myös muilla hakukoneilla? Tokihan itsekin käytän vaikkapa mainiota 02.fi palvelua kun etsin yhteystietoja, mutta eipä tätä voi vielä verrata Googlen asemaan tiedonhaussa.

Käyttääkö joku tämän blogin lukijoista oikeasti muita hakukoneita, ja jos käyttää, niin mitä? Ainakaan itse en ole (muuten kuin huvin vuoksi kokeillakseni) käyttänyt viime vuosiona Yahoo!, Altavista tms. hakukoneita. Enkä varmasti myöskään tule käyttämään.

Ihmettelen myös uutisen suppeaa näkemystä Googlesta, kyseinen nimihän pitää allaan paljon muutakin kuin osoitteesta Google.com löytyvän hakukoneen.

Noin kymmenen vuotta sitten vaihdoin käyttämäni hakukoneen Altavistasta Googleen. Google oli tuoreen oloinen hakukone, ja sen etusivu oli Altavistaan nähden kevyt ja yksinkertainen. Siihen aikaan sivun raskaudella oli suurikin vaikutus, kotonani latailin sivuja 56k modeemilla joten Altavistan portaalimainen kyhäelmä latautui huomattavasti hitaampaa kuin Googlen etusivu.

Google alkoi vallata markkinaosuuksia päätähuimaavalla vauhdilla ja oli hetkessä suosituin hakukone. Myös Googlen tarjoama palvelurepertuaari alkoi nopeasti kasvaa, ensin erilaisilla hakukoneilla joilla löytyivät niin tekstisisältö, kuvat kuin keskustelutkin.

Nykyään Google tarjoaa käytettäväksi myös erilaisia web-pohjaisia sovelluksia, kuten kalenterin, tekstinkäsittelyn, taulukkolaskennan, valokuva-albumin, sähköpostin ja paljon muuta. Google on myös kehittelemässä omaa Chrome -selaintaan.

Kaikki Googlen palvelut ovat loppukäyttäjälle maksuttomia, ja palvelut rahoitetaan puhtaasti mainostuloilla. Todennäköisesti perinteiset, Microsoftilta lisensoidut Office -ohjelmat voidaan hyvinkin nopeasti korvata näillä maksuttomilla web-sovelluksilla esimerkiksi halvimmissa tietokoneissa.

Googlen ajatusmaailma on mielenkiintoinen, kun Google rynniin uudelle sektorille se monesti aloittaa palvelun kehittämisen puhtaalta pöydältä. Tästä esimerkkinä vaikkapa Gmail tai Chrome. Viime aikoina selainmarkkinoilla on nähty Internet Explorerin kanssa kilpailemassa jos jonkinlaisia muunnoksia Mozillasta, mutta Google aloitti ajattelun alusta ja mielestäni onnistui siinä hyvin. Myös Gmail muutti tapamme lukea sähköpostia. Aiemmin sähköpostit olivat yksittäisiä viestejä, nyt Gmail kokoaa nämä viestit keskusteluiksi. (ks. aiempi kirjoitus) Myös Googlen AdWords muutti tapamme mainostaa netissä, korvaamalla mainosbannerit yksinkertaisilla tekstimainoksilla.

Mutta entä kun Google on vallannut markkinat? Googlella on mahdollisuus vaikuttaa kaikkeen netissä, aina siitä alkaen mille sivustolle päädyt kun kirjoitat osoitteen. Monet ihmiset kun kirjoittavat jopa www-osoitteen Googlen hakukenttään, jolloin ei aina päästäkään haluttuun osoitteeseen, mutta tämä ei haittaa valtaosaa käyttäjistä kunhan sisältö on sitä jota haettiinkin. Googlen hakutilastoja käytetään myös suoraan, kun arvioidaan käyttäjien suosikkisivustoja. Valtaosa sivustoista käyttää myös kävijämäärien seuraamiseen Googlen Analyticsia, kotisivuilla mainostaminen hoituu AdSensellä ja kotisivuja mainostetaan AdWordsilla.

Valtaosa mainoksista, joita Googlen palveluissa näytetään, ovat tekstimainoksia. Kevyitä ja informatiivisa, jotka eivät häiritse käyttäjää vilkkuvilla animaatioilla ja pitkillä latausajoilla - ja hyvä niin.

Mitä tekisit, jos Google nyt alkaisikin veloittaa sinulta 10 euron kuukausimaksua palveluistaan? Pärjäisitkö enää netissä ilman Googlea? Sinulta katkeaisi pääsy hakukoneeseen, sähköpostiin (Gmail), kalenteriin (Google kalenteri), valokuva-albumiisi (Picasa), videopalveluun (Youtube), tekstinkäsittelytiedostoihisi ja taulukkolaskentatiedostoihisi (Google documents).

Ainakin itse vain maksaisin mitä pyydetään. Ei kai siinä vaihtoehtojakaan olisi.

Juuri kun valtaosa tutuista on vasta siirtynyt käyttämään Live Messenger -palvelua, on sen elämänkaari jo siirtynyt ehtoon puolelle. Sitä mukaa kun viimeisetkin kehityksen vastustajat ovat ottaneet tämän palvelun käyttöön, ovat tekniikan etunenässä marssijat jo luopuneet Messengeristä ja siirtäneet kommunikoinnin vaikkapa Facebookiin.

Facebookin käyttö onkin huomattavasti Messengeriä fiksumpaa, siihen on pääsy kaikkialta mistä vain löytyy pääsy nettiin. Facebook myös tarjoaa paljon enemmän kuin yksinkertainen pikaviestin. Useimmille Messengerin käyttäjille aivan liikaakin, mutta toisaalta nämä ihmiset valittivat aikaisemmin kuinka Messenger on aivan liikaa ja perinteisellä sähköpostillakin vielä pärjää.

On kuitenkin ärsyttävää, kuinka paljon ihmiset pitävät yhteyttä eri palvelujen kautta kun jokaista varten tarvitaan oma päätteensä. Miksen voi vaikkapa ladata Facebook chatiin myös Messengerin yhteystietolistaani? Onhan Messengerille olemassa lukuisia muitakin päätelaitteita kuin Microsoftin oma Windows Live Messenger -ohjelmansa, joten teknsiesti tämän ei pitäisi olla ongelma.

Esimerkiksi käynnykässäni on ohjelma nimeltä Slick joka lataa samaan yhteystietolistaan tuttuni niin Messengerin kuin Gtalkinkin puolelta. Tähän saisi myös vaikkapa Yahoo!, ICQ, Jabber ja AIM pikavistinten yhteystiedot, mutta näitä tilejä minulta ei sentään löydy.

Aina silloin tällöin on puhuttu avoimesta ympäristöstä kaikkien pikaviestinten välille, mutta ainakin toistaiseksi tässä ei ole onnistuttu. Tämä on ymmärrettävää jo siksi, että jos Messengerin käyttäjät siirtisivät kaikki Facebookin alle eikä kukaan käyttäisi Microsoftin ohjelmistoa, jäisi Microsoftilta saamatta mainostulot palvelun käyttäjiltä. Eli ymmärrän täysin miksei Microsoft ainakaan toivo ihmisten siirtyvän epästandardeihin päätelaitteisiin, kun se joutuu kuitenkin tarjoamaan käyttäjille palvelimet jotta Messenger -palvelu toimisi.

Ehkäpä Microsoftin kannattaisikin nopeasti itse rakentaa Messenger Facebookin sovellukseksi ja kahmia mainostulot tästä itselleen, ennen kuin joku muu tekee näin.

Järkyttävintä vähään aikaan oli, että Microsoftin oma Messenger kännykkään on oikeasti maksullinen ohjelmisto - tällehän nauroivat jo naurismaan aidatkin.