Elämän arkipuoli

Normaalisti Google AdWords -mainos on muutama ylistyssana mainostavasta yrityksestä, mutta toisinaan törmää nokkelaan oivallukseen joka säväyttää. Tästä esimerkkinä on “Tie -valokuvanäyttelyn” mainos, joka tarjoaa hienoa oivallusta näinkin rajoittuneessa mainosmediassa.

Tämä on malliesimerkki siitä, mitä mainonnassa kaivataan lisää: Oivalluksia.

Youtube on vaihtanut yllättäen sivuillaan logon väriä, punaisesta vihreäksi. Viittaako uusi logo Youtuben ympäristöystävällisyyteen, vai onko sivusto julkaistu kierrätyspaperille, tämä jää arvoitukseksi.

En ole vielä Googlen kehitysblogia vilkaissut, mutta itseäni häiritsee logon päivittäminen uuteen ilman minkään valtakunnan tiedoitetta asiasta. Tosin Googlella on yleisesti ollut tapana käyttää sivustollaan sangen vaihtelevia versioita logoistaan, joten tämä voi myös olla vaikkapa st. Patrick’s dayn johdosta tuunattu logo. Tosin Googlella tuunattua logoa klikkaamalla sai ajettua Google haun logon teemasta, mutta Youtuben vihreä logo johtaa vain Youtuben etusivulle, eikä anna mitään hakutuloksia teemaan liittyen.

Hämmentävää.

Olen muutamassa viimeaikaisessa viestissäni spekuloinut Googlea, sen palveluita ja asemaa markkinoilla. Nyt Tietokone -lehti uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan Google olisikin helposti syrjäytettävissä ja vain harva käyttää Googlea ainoana hakukoneena.

Löytyykö todellakin netin normaalikäyttäjistä ihmisiä, jotka etsivät tietoa myös muilla hakukoneilla? Tokihan itsekin käytän vaikkapa mainiota 02.fi palvelua kun etsin yhteystietoja, mutta eipä tätä voi vielä verrata Googlen asemaan tiedonhaussa.

Käyttääkö joku tämän blogin lukijoista oikeasti muita hakukoneita, ja jos käyttää, niin mitä? Ainakaan itse en ole (muuten kuin huvin vuoksi kokeillakseni) käyttänyt viime vuosiona Yahoo!, Altavista tms. hakukoneita. Enkä varmasti myöskään tule käyttämään.

Ihmettelen myös uutisen suppeaa näkemystä Googlesta, kyseinen nimihän pitää allaan paljon muutakin kuin osoitteesta Google.com löytyvän hakukoneen.

Noin kymmenen vuotta sitten vaihdoin käyttämäni hakukoneen Altavistasta Googleen. Google oli tuoreen oloinen hakukone, ja sen etusivu oli Altavistaan nähden kevyt ja yksinkertainen. Siihen aikaan sivun raskaudella oli suurikin vaikutus, kotonani latailin sivuja 56k modeemilla joten Altavistan portaalimainen kyhäelmä latautui huomattavasti hitaampaa kuin Googlen etusivu.

Google alkoi vallata markkinaosuuksia päätähuimaavalla vauhdilla ja oli hetkessä suosituin hakukone. Myös Googlen tarjoama palvelurepertuaari alkoi nopeasti kasvaa, ensin erilaisilla hakukoneilla joilla löytyivät niin tekstisisältö, kuvat kuin keskustelutkin.

Nykyään Google tarjoaa käytettäväksi myös erilaisia web-pohjaisia sovelluksia, kuten kalenterin, tekstinkäsittelyn, taulukkolaskennan, valokuva-albumin, sähköpostin ja paljon muuta. Google on myös kehittelemässä omaa Chrome -selaintaan.

Kaikki Googlen palvelut ovat loppukäyttäjälle maksuttomia, ja palvelut rahoitetaan puhtaasti mainostuloilla. Todennäköisesti perinteiset, Microsoftilta lisensoidut Office -ohjelmat voidaan hyvinkin nopeasti korvata näillä maksuttomilla web-sovelluksilla esimerkiksi halvimmissa tietokoneissa.

Googlen ajatusmaailma on mielenkiintoinen, kun Google rynniin uudelle sektorille se monesti aloittaa palvelun kehittämisen puhtaalta pöydältä. Tästä esimerkkinä vaikkapa Gmail tai Chrome. Viime aikoina selainmarkkinoilla on nähty Internet Explorerin kanssa kilpailemassa jos jonkinlaisia muunnoksia Mozillasta, mutta Google aloitti ajattelun alusta ja mielestäni onnistui siinä hyvin. Myös Gmail muutti tapamme lukea sähköpostia. Aiemmin sähköpostit olivat yksittäisiä viestejä, nyt Gmail kokoaa nämä viestit keskusteluiksi. (ks. aiempi kirjoitus) Myös Googlen AdWords muutti tapamme mainostaa netissä, korvaamalla mainosbannerit yksinkertaisilla tekstimainoksilla.

Mutta entä kun Google on vallannut markkinat? Googlella on mahdollisuus vaikuttaa kaikkeen netissä, aina siitä alkaen mille sivustolle päädyt kun kirjoitat osoitteen. Monet ihmiset kun kirjoittavat jopa www-osoitteen Googlen hakukenttään, jolloin ei aina päästäkään haluttuun osoitteeseen, mutta tämä ei haittaa valtaosaa käyttäjistä kunhan sisältö on sitä jota haettiinkin. Googlen hakutilastoja käytetään myös suoraan, kun arvioidaan käyttäjien suosikkisivustoja. Valtaosa sivustoista käyttää myös kävijämäärien seuraamiseen Googlen Analyticsia, kotisivuilla mainostaminen hoituu AdSensellä ja kotisivuja mainostetaan AdWordsilla.

Valtaosa mainoksista, joita Googlen palveluissa näytetään, ovat tekstimainoksia. Kevyitä ja informatiivisa, jotka eivät häiritse käyttäjää vilkkuvilla animaatioilla ja pitkillä latausajoilla - ja hyvä niin.

Mitä tekisit, jos Google nyt alkaisikin veloittaa sinulta 10 euron kuukausimaksua palveluistaan? Pärjäisitkö enää netissä ilman Googlea? Sinulta katkeaisi pääsy hakukoneeseen, sähköpostiin (Gmail), kalenteriin (Google kalenteri), valokuva-albumiisi (Picasa), videopalveluun (Youtube), tekstinkäsittelytiedostoihisi ja taulukkolaskentatiedostoihisi (Google documents).

Ainakin itse vain maksaisin mitä pyydetään. Ei kai siinä vaihtoehtojakaan olisi.

Googlen normaalin tekstihaun yhteydessä on jo pitkään toiminut myös kuvahaku. Kuvien indeksointi netissähän on perinteisesti aiheuttanut hakukoneille päänvaivaa, kun tietokone ei vain yksinkertaisesti osaa sanoa mitä kuvassa on. Tietysti tietokone voi analysoida kuvaa ja monesti ymmärtääkin osan kuvan sisällöstä. Mutta samanlaista analyysiä se ei tee kuin tavallinen ihmiskäyttäjä.

Google on ratkaissut tätä ongelmaa Image Labeler -nimisellä pelillä. Peli on yksinkertainen ja äärimmäisen koukuttava. Google etsii sinulle parin peliin, ja tämän jälkeen aika alkaa juoksemaan. Sinulla ja parillasi on kaksi minuuttia aikaa keksiä teille esitetyistä kuvista sana, joka molemmille tulee kuvasta mieleen. Kun molemmat arvaavat saman sanan, vaihtuu kuva seuraavaan ja oikeasta arvauksesta tulee pisteitä.

Kuvasta on rajattu joitakin sanoja pois, jotta saataisiin muitakin sanoja kuin ensimmäisenä mieleen juolahtavat. Esimerkiski kuvasta, jossa on miespuoleinen koripallopelaaja on voitu jo rajata sanat “man”, “basketball”, “player” pois. Näin saadaan lisää kuvaan liittyviä sanoja yhdistettyä tähän valokuvaan ja näistä puolestaan koostetaan kuvahaun indexiä.

Joten jos Googlen kuvahaulla ei tule niitä tuloksia, joita haluat löytää, pelaamaan ja tehostamaan hakua.

Liian monesti, kun menet keskikokoisen yrityksen kotisivuille, voit nähdä perinteisen printti-ad:n kädenjäljen. Suunnitteluvaiheessa kukaan ei kertout tälle raukkaparalle, että mediana ei ole A4. Eikä Letter. Mediana on näyttöruutu kaikkine hienouksineen. Kokonaisuuden kruunaavat vierityspalkit, päällekkäiset divit, dynaamisesti päivittyvä sisältö sekä flash.

Miten nettisivun suunnittelu pitäisi aloittaa? Perinteisestihän graafikko (tai ad) selaa läpi yrityksen graafisen ohjeistuksen ja piirtää silmiähivelevän ulkoasun sivustolle. Tämän jälkeen koodari alkaa työstää sivun html-koodiksi, animaattori aloittaa flash -animaation työstämisen ja copy sisällön tuottamisen. Kaiken kaikkiaan sivuston toteutukseen osallistuu liuta rautaisia ammattilaisia, jotka kaikki hoitavat työnsä ammattilaisen ottein. Silti tästä sopasta puuttuu yksi kokki, joka antaisi sen viimeisen silauksen ja pelastaisi lopullisen sivuston käyttäjän päivän: Käyttöliittymäsuunnittelija.

Graafikko on perinteisesti päättänyt miltä nettisivusto näyttää, eikä kukaan ole koskaan kysynyt, tietääkö graafikko miten kävijä lähtee etsimään tietoa? Graafikko on suorittanut alan tutkinnon, syventäviä kursseja, ja tietää hyvin mihin kävijän katse ensimmäisenä kiinnittyy, millä tehokeinoilla kiinnitetään kävijän huomio siihen mitä halutaan ja miten kävijä saadaan klikkaamaan sitä mitä halutaan. Mutta tästä yhtälöstä unohtuu se, että kävijä voikin olla etsimässä jotain ihan muuta. Jospa kävijä ei haluakaan sitä kampanjatuotteena olevaa hittituotetta, vaan pdf-version käyttöohjekirjasta tuotteeseen, joka on jo aiemmin ostettu. Tällöin oikea ihminen auttamaan olisi käyttöliittymäsuunnittelija, joka osaa kertoa miten linkit sijoitetaan loogisesti, miten tehdään yksinkertainen hierarkia kaikille sivuille jotta kävijä löytää haluamansa sisällön helposti ja vaivattomasti.

Olisiko web-suunnittelijoiden pysähdyttävä hetkeksi miettimään tilannetta loppukäyttäjän, eli asiakkaan asiakkaan näkökulmasta, ei pelkästään oman asiakkaansa näkökulmasta? Sehän on selvä, että oma asiakas haluaa mahdollisimman monen kävijän tarttuvan etusivun kampanjatuotteesta kertovaan banneriin, mutta sivuston tehtävä on palvella loppukäyttäjää, joka monesti tietää mitä haluaa löytää - ja pettyy jos ei sitä löydä.

Olipa kyse uudesta asiakkaasta tai vanhasta asiakkaasta, on sivustolta löydyttävä sen mitä käyttäjä haluaa löytää, ei sitä mitä sivuston omistaja haluaa asiakkaan löytävän. Jos haluttua tietoa ei löydy nopeasti, pahimmassa tapauksessa asiakas kyllästyy sivustoon ja lähtee etsimään samaa sisältöä Googlesta. Tämä taas on sivuston omistajalle huonompi juttu, koska Googlessa asiakkaat ovat vapaata riistaa, eivät enää sivuston tilanneen yrityksen yksinoikeutta.

Jos vaikka asiakas lähtee googlaamaan tietyn tuotteen teknisiä tietoja, joita ei suoraan valmistajan sivuilta helposti löytänyt, valveutunut kilpailija pääsee väliin Googlen AdWords -mainoksilla. Eihän ole vaikeaa laittaa omiksi hakusanoikseen kilpailijan tuotteiden mallimerkinnät ja lisätä tähän mainokseen linkki omaan tuotevalikoimaansa. Näin helposti huonosti suunnitellut nettisivut poikivat uuden asiakkaan - kilpailijalle.

Nettisivuja suunniteltaessa kannattaisikin satsata enemmän aikaa mietittäessä mitä asiakas haluaa löytää ja vähemmän rahaa siihen näyttävään ulkoasuun. Hakkasihan Googlekin taannoin Yahoo!:n hienon, grafiikkaa pursuavan hakukoneportaalin sijoittamalla sivuston keskelle tekstikentän ja sen viereen painikkeen “hae”. Google siis tarjosi kävijälle helpon pääsyn siihen, mitä kävijä halusi sivustolta löytää. Google ei yrittänyt tarjota NY Timesin uutisotsikoita, Yhdysvaltojen länsirannikon säätietoja tai General Motorsin osakekursseja kävijöille, ellei kävijä niitä etsinyt.

Blogiin kirjoitus on jäänyt taas muutaman päivän osalta, koska kaikki on hyvin. Aina kun jokin asia alkaa sapettamaan, tulee mieleeni että kirjoitanpa sen blogiini jotta koko maailma saa kuulla mikä minua sylettää, mutta kun kaikki on hyvin, ei sitä tule mainostettua.

Lueskentelin aamusta erilaisia blogeja, ja totesin että näin se näkyy olevan muillakin. Blogikirjoitukset voisi oikeastaan jakaa tasan kahteen pääryhmään:

A) Vituttaa. Kaikkia kiinnostaa, mikä sinua ottaa päähän. Varsinkin, jos ollaan samalla alalla, harrastetaan samaa tai ollaan muuten vain kiinnostuneita samasta asiasta. Opitaanhan siinä muiden virheistä, ettei itse niitä tarvitse toistaa.

B) Oma elämäni. Ketään ei kiinnosta, kun kerrot käyneesi mustin kanssa lenkillä ja sitten Miran kanssa kahvilla. Paitsi ehkä blogisi neljää vakiolukijaa - omia kavereitasi. Tämäkin tiedotus hoituisi oikeastaan helpommin vaikkapa Facebookin oma tila kentässä, ei kai siitä tarvitse blogia pitää.

Oikeastaan on vielä ryhmä C, eli blogikirjoittajat jotka oikeasti etsivät uutta ja kiinnostavaa, joka voisi kiinnostaa sinuakin. Seuraan ahkerasit useampia markkinointi-, media- ja Apple-aiheisia blogeja, sekä epäsäännöllisesti Googlen blogia. Näissä blogeissa keskitytään positiivisessa hengessä johonkin uuteen ja kiinnostavaan, sen sijaan että haukuttaisiin asiat jotka ovat huonosti. Todennäköisesti nämä blogit keräävät myös parhaat mainostulot - kerrot kiinnostavasta tuotteesta ja tekstin vieressä on Googlemainos josta voit ostaa tämän tuotteen tai ainakin lukea siitä lisää.

Googlen mainos kun on verraton keksintö, se lukee blogisi läpi ja etsii avainsanoja, joiden mukaan se valitsee sivullesi sopivimmat mainokset. Kirjoititpa sitten “Uusi iPod touch on aivan susi, ei toimi pätkääkään” tai “Uusi iPod touch on loistava, en vaihda sitä enää mihinkään” löytää Google avainsanan iPod Touch ja sijoittaa sivulle linkin “Apple Store - Osta iPod touch täältä ilman postikuluja ja halvalla”. No, jos olet juuri haukkunut koko laitteen, miksi kukaan klikkaisi päästäkseen ostamaan sen? Kun taas jos olet kehunut tuotteen taivaisiin ja blogisi lukijat vieläpä ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin sinäkin, mikseivät he klikkaisi linkkiä ja lukisi lisätietoja tuotteesta valmistajan kotisivuilta?

Miksi sitten on niin vaikeaa pitää blogia, joka etsii uutta ja kertoo siitä aidon innostuneesti? Yksi syy tietysti on raha, voihan olla ettei Maija Mallikortilla ole varaa ostaa uutta MacBookia vain kertoakseen blogissa kuinka ylivoimainen laite se on. Mutta tämä on mielestäni vain selittelyä, jokainen tekee elämässään vähintään viikottain, jos ei päivittäin, uusia löytöjä jotka innostavat, kiinnostavat ja parantavat mieltä. Näistä vain on vaikeampi kertoa. Varsinkin näin suomalaisena meillä on tapana avautua silloin kuin meitä vituttaa ja pitää suumme visusti kiinni silloin kun kaikki on hyvin.

Ai niin, unohdin, tällä hetkellä minua vituttaa DNA. Tässä siis vielä pikainen avautuminen siitä.

Puolisoni irtisanoi kesällä dna laajakaistan, joka sujui ongelmitta. Kului kuukausi ja toinen, ja postiluukusta kolahti lasku oheispalveluna olleesta dna nettiturvasta. Eli dna:n brandaamasta F-Securesta. No, lasku tietysti reklamoitiin ja jäätiin odottamaan vastausta. Vastaukseksi saatiin karhulasku sekä tieto, että tämä olisi pitänyt irtisanoa erikseen. Asiasta käytiin sähköpostikirjeenvaihtoa, mutta lopulta oli helpompaa vain maksaa lasku (vähän alle 20 euroa). Toivon mukaan, kun itse lopetamme DNAn kaikkien palveluiden käytön, ja hyvällä tuurilla suosituksestamme joku muukin, DNA häviää tätä kautta ainakin sen 20 euroa. Sitten ei vituta enää yhtään.