Elämän arkipuoli

Taannoin toteutettu webin sensurointi lapsipornon varjolla herätti hirveästi närää ja kiukkua ihmisissä, mutta mitään ei oikeasti tapahtunut. Lukuisat tahot vastustivat lakia, uhkasivat vaihtaa operaattoria, organisoivat mielenilmaisuja ja ties mitä muuta.

Mutta miksei mitään siltikään tapahtunut? Samainen sensuuri pyörii edelleen ja voi hyvin, listaa ylläpitää edelleen KRP täysin yhtä epäpätevänä kuin ennenkin. Matti Nikin ylläpitämä lapsiporno.info sivusto on edelleen sensuurilistalla (tietokone.fi uutinen) ja Suvi Lindén toimii edelleen viestintäministerinä vaikka jo yli 14000 ihmistä on kirjoittanut nimensä addressiin, jossa vaaditaan Lindénin eroamista.

Myöskään Kokoomusta ei paina lainkaan, että heidän listoillaan toimiva Suvi Lindén on kovaa vauhtia tuomassa kaikki Kiinan “parhaat” puolet Suomeen. Luulisi, että demokratiassa kansalla olisi oikeus myös vaatia ministeriä eroamaan, eikä vain valita kansanedustajia. Mielestäni on käsittämätöntä että ulkoministeri joutuu eroamaan virastaan muutaman tekstiviestin takia, mutta viestintäministeri porskuttaa asemassaan siitä huolimatta, että hän hoitaa työnsä huonosti. Kanerva hoiti kuitenkin ulkoministerin pestinsä ilman, että siitä aiheutui samanlaista närää kuin Lindénin toiminnasta.

Miksi Suomalaiset aina vain antavat asian olla? Monissa maissa barrikadille noustaan paljon pienemmästäkin. Irtisanomisista, elintarvikkeiden hinnannoususta tai muusta vastaavasta kirvoitetaan jo suuria mielenosoituksia, mutta me suomalaiset vain toteamme että “näin se näköjään on” ja jatkamme elämäämme kengänkärkiä tuijotellen. Käsittämätöntä. Sensuroinnin vastustamisessa on kuitenkin kyse perustuslaillisista kysymyksistä ja sananvapauden rajoittamisesta, tämän pitäisi koskettaa meitä kaikkia ja herättää taisteluinto.

Edes lehdistöä ei kiinnosta. Oikeastaan ainoa media, joka on enää uutisoinut koko sensuurilistasta on Tietokone -lehti. Eikö poliitikkojen tekeminen enää anna aihetta kohuun, jos se ei liity Dolls -tanssityttöihin? Olemmeko me suomalaiset vain niin umpityhmiä, että annamme kenen vain “kansanedustajan” tehdä mitä haluaa, ja kiinnostumme kansanedustajien toiminnasta vasta kun samassa kuvassa on nuori ja hemaiseva tanssityttö? Ja tästäkin nousee todennäköisesti kohtu enimmäkseen kateudesta, kun Pentti Perusmies ei saa tekstiviestejä yhdeltäkään tanssitytöltä, joten ei ulkoministerilläkään pitäisi siihen olla oikeutta. Sillä ei ole väliä, minkälaisia päätöksiä eduskunta tekee oviensa sisällä, kunhan kenelläkään ei ole minihametta.

Toinen asia, josta on aivan pakko avautua, on kaksinaismoraalinen Veikkaus. Sen jälkeen kun ulkomainen vedonlyöntiyhtiö Ladbrokes sekä muutama pienempi vedonlyöntitoimisto alkoivat kampanjoida Suomessa Veikkauksen monopoliaseman kaatamisen puolesta, on Veikkaus ja sen kaksinaismoraalinen johto yllättäen löytänyt jostain moraalikäsityksen. Tänään Veikkaus on nostanut kaikkien peliensä ikärajan 18 vuoteen. Iltalehden artikkelin mukaan “Veikkaus haluaa ikärajalla ennakoida ja minimoida pelaamisesta mahdollisesti aiheutuvia haittoja.”. Tämä nyt on suurinta hevonpaskaa vähään aikaan. Ainoa todellinen syy siihen, miksi Veikkaus rajoittaa alaikäisten pelaamista on se, että ulkomaiset yhtiöt käyttivät 15 vuoden ikärajaa yhtenä tärkeimmistä argumenteista Veikkausta vastaan valittaessaan Suomen valtion ja Veikkauksen toiminnasta mm. EU tuomioistuimeen.

Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa?