Elämän arkipuoli

myyjä: Matti Meikäläinen täältä Suomen muminaa muminaa luettelosta päivää, olisiko hetki aikaa?

minä: Moi, siis anteeksi mistä soititkaan?

myyjä: Täältä Suomen muminaa muminaa luettelosta. Olisiko hetki aikaa?

minä: No kaipa sitä aina hetki on, kerro vain.

myyjä: Teillä on ollut yrityksen tiedot täällä luettelossa, ja tarkistettaisiin ne nyt ensi vuotta varten kohdalleen.

minä: Siis tämä on joku maksullinen netissä toimiva yritysluettelo vai?

myyjä: Ei, tämä on ihan ilmainen hakemisto. Käydään nämä tiedot läpi.

minä: Tiedot on varmasti ihan samat kuin vuosi sittenkin, ei olla muutettu mihinkään.

myyjä: Eli osoite on tämä esimerkkikuja 13, Espoossa?

minä: Jep, paikkansa pitää.

myyjä: Ja numero on tämä 09 123 456?

minä: Kyllä, siihenhän sinä juuri soititkin.

myyjä: Ja faksi on tämä 09 123 456?

minä: Joo myös faksinumero on ennallaan.

myyjä: Onko teillä kotisivuja?

minä: Joo, www.firmannimi.fi löytyy.

myyjä: Selvä, entä onko sähköpostiosoitetta?

minä: Se voidaan jättää pois, roskapostia sieltä vain tulee sen jälkeen.

myyjä: Selvä, nämä tiedot on tässä sitten kunnossa.

minä: Hyvä homma.

myyjä: Nämä tiedot päivittyy heti ja lasku tulee sitten postitse teille.

minä: Siis mikä helvetin lasku, tämänhän piti olla ilmainen palvelu?

myyjä: Niin se on käyttäjille ihan ilmainen ja perustiedot on teillekin ihan ilmaiset.

minä: No mitkä helvetin tiedot nämä nyt sitten oli ja sanoinko tilaavani jotain vai?

myyjä: No perustiedot on yrityksen nimi ja kaupunki, sitten osoite maksaa 40 euroa lisää ja kotisivujen osoite 90 euroa. Kun kotisivut on tuolla listalla niin ne nousee Googlessakin sitten paljon paremmin esille. Ja tätä kautta saatte paljon kävijöitä kotisivuillenne kuitenkin.

minä: No ei kyllä tasan makseta mistään luettelonäkyvyydestä.

myyjä: Mutta eikös juuri käyty läpi nämä tiedot, että ne olisi hyvä olla esillä?

minä: No ei me oikeasti kaivata asiakkaita, niistä on vain harmia. Voitteko olla jatkossa soittelematta?

myyjä: Jos tehdään niin, että soittelen kuukauden päästä ja kyselen uudelleen asiaa?

minä: Enkö juuri sanonut, että voitko olla soittelematta? Se käsitti myös ensi kuukauden.

myyjä: Selvä, jos sitten katsotaan vasta ensi vuonna uudelleen nämä tiedot.

minä: Voithan sinä sitten soitella mutta ei niitä kyllä oteta jatkossakaan.

myyjä: Olisiko siellä yrityksessä jotakuta muuta joka päättää näistä markkinointiasioista jolle voisi tätä asiaa esittää?

minä: No minä päätän täällä yrityksessä näistä markkinontiasioista, eikä kukaan muu täältä kyllä aivan varmasti tilaa näitä tietoja yhtenekään luetteloon.

myyjä: No minä palaan sitten vasta vuoden päästä asiaan. Kiitos ja hyvää päivään jatkoa.

minä: Voisit kyllä olla palaamatta, oikein hyvää päivänjatkoa vain itsellesikin.

Joululahjat yritysmaailmassa noudattavat lähes poikkeuksetta samaa kaavaa - perinteinen punaviinipullo, paremmille asiakkaille konjakkipullo. Jos halutaan erottua joukosta, kenties pullo jotian hyvää glögiä? Rohkeimmat erottujat antavat joululahjaksi vaikkapa graavilohta, paremmille asiakkaille joulukinkun. Toisinaan tulee joululahjaksi myös vaikkapa mainospipo.

Kaikki ovat tympääntyneitä, kun lahjana on aina vain se iänikuinen punaviinipullo, eikä koskaan mitään omaperäisempää. Mutta monet myös laskevat sen varaan, tällä tavoin hoituvat juomat omaan joulupöytään, tuliaiset muutamalle tutulle joulun alla ja kaappiin saattaa vielä jäädäkin muutama pullo. Joulupöytään tulevat lisät, kuten juuri äsken mainittu graavilohi, ovat myös mukavia lahjoja, vaikka ne sitten haukutaankin työkavereille tylsiksi lahjoiksi. Mainospipo ei ainakaan lämmitä sen enempää päätä kuin mieltä, jos saan joululahjan en todellakaan sitä vastaan halua ruveta käveleväksi mainostauluksi. Tästä poikkeuksena voin mainita taannoin kiertoteitä saadun Puukeskuksen mainospipon, joka on paras mainospipo jonka olen nähnyt. Yrityksen logo oli hillitysti esillä, sitä ei oikeastaan edes huomannut etsimättä. Pipo oli hyvää materiaalia, riittävän suuri ja lämmin, sekä tyylikäs, vihreä valkoisilla kuvioilla. Tämä pipo on vieläkin käytössä, muut mainospipot eivät ole koskaan olleetkaan.

Mikä sitten olisi hyvä joululahja? Jos olet antanut työssäsi mielestäsi omaperäisen tai hyvän lahjan, tai saanut sellaisen, kommentoi jotta me muutkin tiedämme mikä elähdyttää?

Yksi lahja, joka ei elähdytä, mutta suututtaa sitäkin enemmän on “Olemme lahjoittaneet joululahjoihin varatut rahamme sinne, tänne tai tuonne”. Haistakaa itse, voisi vastata tähän iloiseen jouluviestiin. Ehkäpä vastaan lahjoittavani ensi vuodelle kaavaillut mainosrahat ennemmin johonkin muualle kuin teille, siinähän opitte. Joulun tienoilla lyödään lukkoon asiakkuuksia seuraavalle vuodelle, joten jos joskus, tällöin kannattaisi lahjoa. Olipa kyse sitten mainostamisesta tai mistä tahansa muusta alasta, uusi vuosi on alkamassa ja uusi vuosi tarkoittaa uusia sopimuksia. Ei tällöin kannata sitä asiakasta närkästyttää tällaisella, eihän?

Oletteko joskus kuulleet jonkun ilahtuvan tällaisesta joululahjasta, lahjasi onkin toimitettu (todennäköisesti melko pienenä) lahjoituksena johonkin hyväntekeväisyyteen? Sehän on hienoa, että yritykset joilla menee hyvin satsaavat myös rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta tässä tapauksessa ei ole kyse siitä. Kyse on vain siitä, että joululahjoista halutaan luistaa helpolla ja halvalla. Haistatetaan asiakkaalle pitkät, ja kerrotaan minkä arvoinen asiakas myyjälle on - ei minkään. Jos asiakas olisi merkityksellinen myyjälle, myyjä näkisi sen vaivan että kiittäisi asiakasta yhteistyöstä, siitä että asiakas valitsi myyjän tavaran- tai palvelun toimittajaksi. Myyjän yritys on olemassa asiakkaan ansiosta, asiakkaalla on myös muita toimittajia joilta voisi ostaa. Ellei nyt myyjä satu olemaan vaikkapa Alko, mutta nykyäänhän sillekin löytyy jo korvaajia.

Ehkäpä teen seuraavaksi listan myyjistä, joille olen mainoseuroja toimittanut, ja katson kuinka moni haluaa minua tästä kiittää. Tosin aiheutan varmaan vain itselleni pahan mielen tekemällä näin, eli en taida vaivautua. Jos joku pitää minua itsekkäänä tämän kirjoituksen pohjalta, hän on ihan oikeassa. Olenkin itsekäs. Mutta niin on moni muukin asiakas, joka luottaa myyjänsä olevan kiitollinen asiakassuhteesta.

Selasin huvin vuoksi pöydälle kertnyttä pinoa eri myyntiedustajien jättämiä käyntikortteja, ja yllätyksekseni huomasin ettei näiden joukosta löydy ensimmäistäkään myyjää. Nimikkeiden kirjo oli jopa niin laaja, ettei samaa nimikettä oikeastaan meinaa kahdesta eri kortista löytää.

Luonani on vieraillut ainakin Avainasiakaspäällikkö, Myyntiryhmäpäällikkö, Sales Executive, Account Manager, Key Account manager, Myyntineuvottelija, Asiakkuusjohtaja, Project Director, Avainasiakasmyyjä, Myyntipäällikkö, Ilmoitusmyyntipäällikkö, Myyntijohtaja, Sales Director, Asiakkuuspäällikkö, Marketing Director, Marketing Manager ja Markkinointijohtaja.

Entä mitä nämä kaikki hienoakin hienommat tittelit oikein ovat tehneet? Myyneet. Jos haluan ostaa jotain, otan yhteyttä myyjään. Miten voisin tietää että minun on otettava yhteyttä johonkuhun, jonka titteli kalskahtaa vähintään hallituksen puheenjohtajan esimieheltä?

Voisin kuvitella ottavani yhteyttä vaikkapa Asiakkuusjohtajaan silloin, jos haluan tehdä valituksen myyjästä. Mutta kuka on Asiakkuusjohtajan esimies? Onko se Key Account Manager? Entä myyjä Avainasiakasmyyjä Avainasiakkaita? Onko Myyntiryhmäpäällikkö Sales Executiven esimies vai toisin päin?

Kaikki hienot tittelit enemmänkin pelottavat kuin kutsuvat asiakasta ottamaan yhteyttä, ja eikö se ole käyntikortin varsinainen tarkoitus?