Elämän arkipuoli

Ilta-Sanomat uutisoi eilen Pellervon Taloudellisen tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Pasi Holmin lausunnon, jonka mukaan Suomi tarvitsee vuosittain 10 000 maahanmuuttajaa. Laskelman taustalla on häämöttävä eläkekriisi, kun yhä suurempi osa suomalaisista eläköityy, eikä veronmaksajia vain ole tarpeeksi.

Ensimmäisenä ongelmana lienee se, että työpaikkoja ei tällä hetkellä tunnu kaikille riittävän. Lomautettuja ja työttömiä piisaa, ja läheskään kaikille ei nytkään saada uusia työpaikkoja tilalle. Tämä ongelma ei ratkea tuomalla ulkomailta uutta työvoimaa ennen kuin nykyisten suomalaisten työllisyys on saatu ratkaistua.

Tällä hetkellä, maahanmuuttajien asemasta, olisi kaksi sektoria joita voitaisiin tukea enemmän, ja tämä raha voitaisiin vaikkapa ottaa maahanmuuttajiin varatusta budjetista. Huomatkaa nyt, että mielipiteeni käsittelee kansantaloudellista tilannetta, eikä sen tarkoitus ole olla missään määrin rasistinen. Joka tapauksessa, valtiovalta voisi maahanmuuton asemasta alkaa tukea yrittäjyyttä ja vanhemmuutta.

Yrittäjyyden tukeminen voisi tuoda jo melko lyhyelläkin tähtäimellä lisää työpaikkoja ja tarjota näille Pellervon kaipaamille veronmaksajille työpaikan, joka taas mahdollistaisi veronmaksun. Tänä päivänä yrittämisestä on tehty suhteellisen vaativaa, ja monet jättävät hyvätkin ideat toteuttamatta koska yrittäjyys ei ole helppo tai turvallinen vaihtoehto. Tietenkään yrittäjyys ei saakaan olla liian helppoa, mutta lisää tukea se kyllä vaatisi.

Vanhemmuuden tukeminen puolestaan toisi lisää “tulevaisuuden veronmaksajia”. Tänä päivänä myöskään vanhemmuus ei ole suoranaista ruusuilla tanssimista, vaan erityisesti äidin riskit jäädä taloudellisesti hyvin ahtaalle ovat heikot. Vanhemmuuden kuluista ja taloudellisista häviöistä vastaa suurimmaksi osaksi lapsen äiti sekä hänen työnantajansa, kun taas lapsen isän työnantaja ei oikeastaan edes huomaa työntekijänsä lapsen saamista. Muutaman viikon vanhempainvapaa ei normaalisti vaadi työnantajalta sen suurempia järjestelyitä, sijaisten palkkaamista tai ylimääräisiä kustannuksia. Myös erotilanteissa yksinhuoltajaksi päätyy normaalisti lapsen äiti, kun taas lapsen isä pääsee asiasta muutaman sadan euron kuukausikorvauksella. Tämä ei varmastikaan äiti-kanditaatteja paljoakaan motivoi.

Tässä olisi myös oivallinen vaihtoehto nokkelien “Lähetetään somaliystävämme takaisin kotiin” -yhteisöjen korvikkeeksi, eli maahanmuuttajien tarvettahan voidaan vähentää helposti lisääntymällä. Kaiken muun lisäksi prosessi on vieläpä hauskempikin kuin pään kaljuksi ajelu ja valkoiseen huppuun sonnustautuminen.